Moikka! Ollaan oltu täällä jo yli kolme viikkoa ja koeaikaa on enää yksi viikko jäljellä. Mikä helpotus!
Työskentely ulkomailla ulkomaalaisessa firmassa on meille molemmille uusi kokemus, joten ajattelin kirjoittaa ajatuksiani aiheesta. Minkälaisia ovat espanjalaiset esimiehet ja työkaverit? (Postauksen kuvat ei liity suoranaisesti tekstiin, mutta lisäilin muutamia itseotettuja kuvia, niin kivempi lukea :-))
Minulla ei ollut ollenkaan aikaisempaa kokemusta ravintolatyöskentelystä, joten moni asia piti opetella alusta lähtien. Ensimmäisinä päivinä olin Giovannin kanssa, joka opetti minulle paljon esimerkiksi tarjoilusta. Oli hyvä, että Giovanni opetti minua alussa, koska hän on yksi harvoja esimiehiä täällä, joka puhuu sujuvaa saksaa.
Usein kuitenkin työskentelen henkilöiden kanssa, jotka puhuvat englantia tai saksaa vain hyvin vähän. Olen kuitenkin oppinut paljon keskeisiä sanoja espanjaksi joilla pärjään. Tiedän esimerkiksi lähes kaikkien aterimien ja astioiden nimet espanjaksi sekä useita ruokalajeja. Osaan myös kysyä, voinko auttaa ja ymmärrän, jos työkaverit pyytävät minua tekemään jotakin. Työ on kuitenkin loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista ja katsomalla muilta mallia oppii paljon. Työ on myös paljon yhdessä tekemistä ja moni työkaveri on halukas auttamaan ja näyttämään kädestä pitäen, kuinka esimerkiksi viinipullon avaaminen tapahtuu.
Roosa ja minä olemme aloittaneet espanjankielenkurssin. Tunnit ovat 45 minuutin mittaisia ja ne ovat kahdesti viikossa Playa del Inglesissä ja se on meille täysin maksuton. Opettajamme on ihana, saksalainen Annelore, joka on asunut täällä jo 50 vuotta. Kurssilla meidän kanssamme on muita saman hotelliketjun harjoittelijoita. Ryhmäkoko on pieni (viimeksi meitä oli vain neljä), mikä lisää kurssin tehokkuutta. Emme tienneet tästä kielikurssista etukäteen mitään, mutta olemme todella iloisia, että pääsemme osallistumaan kurssille. Meillä molemmilla on korkea motivaatio oppia espanjaa!
Meillä on todella paljon työkavereita! Palm Beach on suuri hotelli ja täällä on paljon henkilökuntaa. Tarjoilijoita on aina aamu- ja iltavuorossa 20-30. Keittiön puolella on kokkeja, leipureita ja tiskin henkilökuntaa. Lisäksi salin puolella on korkeampia esimiehiä ja johtajia, jotka tervehtivät asiakkaita, ohjaavat heidät pöytiin ja kyselevät asiakkaiden kuulumisia.
Espanjalaiset ovat hyvin ystävällisiä ja tuttavallisia. Kaikkia tervehditään, oltiin sitä tuttuja tai ei. Olen kokenut sen hyvänä asiana, sillä tuntemattomaltakin on helppo mennä kysymään tarvittaessa apua. Espanjalaiset ovat myös hyvin kovaäänisiä. He puhuvat kovalla äänellä ja nopeasti. Ylipäätään kaikki mitä he tekevät on nopeaa. Ja sitä he odottavat myös minulta. Töissä pitää kävellä nopeasti, kerätä astiat nopeasti, laittaa tavarat oikeille paikoille nopeasti, kattaa pöytä nopeasti jne. Usein saankin kuulla, että "hyvin tehty, mutta ensi kerralla vielä nopeammin!". Yleensä tämä kuitenkin sanotaan pilke silmäkulmassa, ja minun annetaan oppia rauhassa. Yritän kuitenkin joka kerta ja päivä tehdä kaiken entistä paremmin!
Eilen tapasin ensimmäistä kertaa uuden johtajan, joka palasi juuri sairaslomalta. Hänen nimensä on Dos Santos. Kuten olen aiemmin kertonutkin, olen nämä kolme viikkoa ollut suurimman osan ajasta tiskissä. Yleensä vain a la carte -iltoina olen päässyt "ulos" salin puolelle. Tämä ei minua toisaalta ole haitannut, koska tiskin puolella ei ole samanlaisia paineita, kuin salin puolella asiakkaiden parissa. Mutta toisaalta mietin välillä, että tulenko viettämään koko kolmen kuukauden harjoittelujaksoni aterimia lajitellessa ja tulenko hyötymään harjoittelusta. Dos Santoksen mielestä en. Hän ohjasi minut salin puolelle (eilen oli siis buffee-ilta, jolloin olen yleensä ollut tiskissä) ja sanoi, että tästä eteenpäin tulen olemaan salin puolella, kuin muutkin tarjoilijat. Hän oli todella mukava ja kannustava, ja hoki monta kertaa, ettei virheet haittaa, sen sijaan ne opettavat.
Eilinen menikin oikein hyvin. Tarjoilin asiakkaille juomia (uskalsin kaataa jopa viiniä), ja keräsin likaiset astiat pois, ja vapautuneet pöydät katoin uudelleen. Tänään myös aamupalan olin ulkona tehden samoja hommia. Salin puolella joudun astumaan ulos mukavuusalueeltani, mutta viihdyn kyllä ulkona paremmin kuin tiskissä. Lisäksi opin paljon enemmän hyödyllisiä asioita tulevaisuuttani ajatellen! Ja on ihanaa päästä puhumaan asiakkaiden kanssa. Heistä moni tiedustelee, mistä olen kotoisin, ja joidenkin kanssa olen keskustellut pidempäänkin!
Kuudelta alkaa tänään taas iltavuoro ja tänään on a la carte-ilta. Näinä iltoina olen aina salin puolella. Tänään pääsen/joudun varmasti avaamaan viinipullon, sillä se näytettiin minulle eilen ainakin kahdesti. Dos Santos antoi minulle lahjaksi oman viinipullonavaajansa, eiköhän sillä aukea näppärästi! Wish me luck!
Ps. Toivottavasti kuvat näkyvät, pitää vielä harjoitella tämän blogin käyttöä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti