Rapidamente!

E:

Moikka! Ollaan oltu täällä jo yli kolme viikkoa ja koeaikaa on enää yksi viikko jäljellä. Mikä helpotus!

Työskentely ulkomailla ulkomaalaisessa firmassa on meille molemmille uusi kokemus, joten ajattelin kirjoittaa ajatuksiani aiheesta. Minkälaisia ovat espanjalaiset esimiehet ja työkaverit? (Postauksen kuvat ei liity suoranaisesti tekstiin, mutta lisäilin muutamia itseotettuja kuvia, niin kivempi lukea :-))

Minulla ei ollut ollenkaan aikaisempaa kokemusta ravintolatyöskentelystä, joten moni asia piti opetella alusta lähtien. Ensimmäisinä päivinä olin Giovannin kanssa, joka opetti minulle paljon esimerkiksi tarjoilusta. Oli hyvä, että Giovanni opetti minua alussa, koska hän on yksi harvoja esimiehiä täällä, joka puhuu sujuvaa saksaa.

Usein kuitenkin työskentelen henkilöiden kanssa, jotka puhuvat englantia tai saksaa vain hyvin vähän. Olen kuitenkin oppinut paljon keskeisiä sanoja espanjaksi joilla pärjään. Tiedän esimerkiksi lähes kaikkien aterimien ja astioiden nimet espanjaksi sekä useita ruokalajeja. Osaan myös kysyä, voinko auttaa ja ymmärrän, jos työkaverit pyytävät minua tekemään jotakin. Työ on kuitenkin loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista ja katsomalla muilta mallia oppii paljon. Työ on myös paljon yhdessä tekemistä ja moni työkaveri on halukas auttamaan ja näyttämään kädestä pitäen, kuinka esimerkiksi viinipullon avaaminen tapahtuu.

Roosa ja minä olemme aloittaneet espanjankielenkurssin. Tunnit ovat 45 minuutin mittaisia ja ne ovat kahdesti viikossa Playa del Inglesissä ja se on meille täysin maksuton. Opettajamme on ihana, saksalainen Annelore, joka on asunut täällä jo 50 vuotta. Kurssilla meidän kanssamme on muita saman hotelliketjun harjoittelijoita. Ryhmäkoko on pieni (viimeksi meitä oli vain neljä), mikä lisää kurssin tehokkuutta. Emme tienneet tästä kielikurssista etukäteen mitään, mutta olemme todella iloisia, että pääsemme osallistumaan kurssille. Meillä molemmilla on korkea motivaatio oppia espanjaa!

Meillä on todella paljon työkavereita! Palm Beach on suuri hotelli ja täällä on paljon henkilökuntaa. Tarjoilijoita on aina aamu- ja iltavuorossa 20-30. Keittiön puolella on kokkeja, leipureita ja tiskin henkilökuntaa. Lisäksi salin puolella on korkeampia esimiehiä ja johtajia, jotka tervehtivät asiakkaita, ohjaavat heidät pöytiin ja kyselevät asiakkaiden kuulumisia.

Espanjalaiset ovat hyvin ystävällisiä ja tuttavallisia. Kaikkia tervehditään, oltiin sitä tuttuja tai ei. Olen kokenut sen hyvänä asiana, sillä tuntemattomaltakin on helppo mennä kysymään tarvittaessa apua. Espanjalaiset ovat myös hyvin kovaäänisiä. He puhuvat kovalla äänellä ja nopeasti. Ylipäätään kaikki mitä he tekevät on nopeaa. Ja sitä he odottavat myös minulta. Töissä pitää kävellä nopeasti, kerätä astiat nopeasti, laittaa tavarat oikeille paikoille nopeasti, kattaa pöytä nopeasti jne. Usein saankin kuulla, että "hyvin tehty, mutta ensi kerralla vielä nopeammin!". Yleensä tämä kuitenkin sanotaan pilke silmäkulmassa, ja minun annetaan oppia rauhassa. Yritän kuitenkin joka kerta ja päivä tehdä kaiken entistä paremmin!

Eilen tapasin ensimmäistä kertaa uuden johtajan, joka palasi juuri sairaslomalta. Hänen nimensä on Dos Santos. Kuten olen aiemmin kertonutkin, olen nämä kolme viikkoa ollut suurimman osan ajasta tiskissä. Yleensä vain a la carte -iltoina olen päässyt "ulos" salin puolelle. Tämä ei minua toisaalta ole haitannut, koska tiskin puolella ei ole samanlaisia paineita, kuin salin puolella asiakkaiden parissa. Mutta toisaalta mietin välillä, että tulenko viettämään koko kolmen kuukauden harjoittelujaksoni aterimia lajitellessa ja tulenko hyötymään harjoittelusta. Dos Santoksen mielestä en. Hän ohjasi minut salin puolelle (eilen oli siis buffee-ilta, jolloin olen yleensä ollut tiskissä) ja sanoi, että tästä eteenpäin tulen olemaan salin puolella, kuin muutkin tarjoilijat. Hän oli todella mukava ja kannustava, ja hoki monta kertaa, ettei virheet haittaa, sen sijaan ne opettavat.

Eilinen menikin oikein hyvin. Tarjoilin asiakkaille juomia (uskalsin kaataa jopa viiniä), ja keräsin likaiset astiat pois, ja vapautuneet pöydät katoin uudelleen. Tänään myös aamupalan olin ulkona tehden samoja hommia. Salin puolella joudun astumaan ulos mukavuusalueeltani, mutta viihdyn kyllä ulkona paremmin kuin tiskissä. Lisäksi opin paljon enemmän hyödyllisiä asioita tulevaisuuttani ajatellen! Ja on ihanaa päästä puhumaan asiakkaiden kanssa. Heistä moni tiedustelee, mistä olen kotoisin, ja joidenkin kanssa olen keskustellut pidempäänkin!

Kuudelta alkaa tänään taas iltavuoro ja tänään on a la carte-ilta. Näinä iltoina olen aina salin puolella. Tänään pääsen/joudun varmasti avaamaan viinipullon, sillä se näytettiin minulle eilen ainakin kahdesti. Dos Santos antoi minulle lahjaksi oman viinipullonavaajansa, eiköhän sillä aukea näppärästi! Wish me luck!

Ps. Toivottavasti kuvat näkyvät, pitää vielä harjoitella tämän blogin käyttöä!

Ropas de trabajo

E:

¡Buenas tardes!

Kello on hieman neljän jälkeen ja tulin juuri rannalta hotellille. Minulla on tosiaan joka päivä vapaata 11-18.00. Yleensä menen aina Roosan kanssa lounaalle 12 maissa ja sen jälkeen rannalle. Olen muutamia päiviä viettänyt pelkästään hotellihuoneella ja olen huomannut, että olo on levoton jos en pääse käymään missään. Rannalla makoilu on rentoa ja halpaa ajanvietettä ;-)

Ajattelin lisätä tänne blogiin hieman itse ottamiani kuvia ja kirjoittaa yleisesti ajatuksiani täältä. Roosa kertoikin jo, että saimme jo ensimmäisenä päivänä työvaatteet hotellin pesulasta. Viiden tähden hotellissa henkilökunnan vaatetuksen on oltava siisti ja huoliteltu. Tässä kuvia minun työvaatteistani.

Aamuvuorossa minulla on aina päällä tämä sininen t-paita ja musta hame. Paidan napit on napitettava ylös asti, eikä helmaa saa änkeä hameen sisään. Hame ei saa olla liian lyhyt, vaan noin polvenmittainen.

Iltavuorossa saman hameen kanssa puen valkoisen paidan, liilan liivin sekä kravaatin. Valkoisen paidan helma pitää laittaa hameen alle, eikä se saa pilkottaa liivin alta. Kravaatin solmiminen oli minulle täysin uusi asia. Youtuben opetusvideosta huolimatta kollegani joutui auttamaan minua solmion sitomisessa :-D Onneksi nyt saan löystettyä ja kiristettyä solmiota ilman, että solmu on avattava!

Magneetilla kiinnittyvä nimikyltti on aina laitettava paitaan vasemmalle puolelle. Jokaisella työntekijällä on nimikyltit, mikä on nopeuttanut työkaverien nimien oppimista.

Työkengistä en muistanut napata kuvaa, mutta ne ovat mustat, suljetut työkengät, jotka soveltuvat hyvin keittiöön.

Saamme käydä pesetyttämässä vaatteemme (myös henkilökohtaiset) hotellin pesulassa ilmaiseksi.

Aluksi työvaatteeni näyttivät omaan silmään hassuilta, mutta nyt niihin on jo tottunut. Sitä paitsi kaikilla muillakin työntekijöillä on samanlaiset vaatteet. Muuten olen tyytyväinen työvaatteisiini, mutta palelen aamuisin, kun lähden lyhythihaisessa paidassa töihin... Onneksi sää lämpenee auringon noustua nopeasti!

Tässä ensimmäisenä päivänä ottamamme kuva työvaatteet päällä. Onneksi minun ei tarvitse pitää sinistä paitaa ja violettia liiviä yhtäaikaa...

Loppuun vielä muutamia vapaa-ajaltamme otettuja kuvia.

Täällä on ollut todella hyvät säät! Ainoastaan saapumispäivänämme oli pilvistä ja vettä tihutti. Muuten aurinko paistaa ja lämpöä on reilu 20 astetta. Gran Canarialla on lämmintä ympäri vuoden ja sataa vain harvoin. 

Saimme tosiaan kuulla, että hotellimme järjestää ulkomaalaisille harjoittelijoille kielikoulua! Kurssi on kahdesti viikossa ja se alkaa jo ensi viikolla. Olemme tosi innoissamme ja espanjan kielen taito on täällä arvokasta! 

Nyt alan valmistautumaan iltavuoroon! Tänään on lauantai eli a la carte -ilta. Eilinen meni tosi hienosti, joten nyt ei oikeastaan jännitä! 

Hasta luego, ciao!

Roosan kuulumisia

On perjantai-ilta, ja työt ovat tältä päivää ohi. Nyt voisinkin hieman matkia Eleonoraa ja kertoa vähän omasta normaalista työpäivästäni. Työskentelen siis allasbaari Bar Africanossa.

Työvuoroni on siis aina klo 11-19. Aamulla kun menen töihin, työkaverit muistavat aina muistuttaa, että ennen töitä juodaan aina rauhassa kahvi, mikä sopii minulle oikein hyvin. Yleensä tämän ensimmäisen tunnin aikana on erilaisia valmistelutehtäviä. Tällaisia ovat esimerkiksi vierailu leipomossa, josta olen hakenut useina aamuina kakkuja ja lettu- ja vohvelitaikinat allasbaarille, ja vierailu pesulassa, josta haetaan serviettejä. Baarilla on aina tarjolla neljä kakkua, joista yksi on päivän kakku, joka on eri joka päivä. Servietinhakureissun jälkeen seuraa noin miljoonan servietin taittelu! Ensimmäisen tunnin aikana muutenkin ihmiset vasta pikkuhiljaa valuvat altaalle, joten tänä aikana harvoin tulee hirveästi tilauksia.

Pääsen lounastauolle yleensä klo 12 ja 13 välillä. Ruokataukoni on puoli tuntia, jolloin ehdin hyvin henkilökunnan ruokalaan syömään. Meillehän kuuluu siis ilmaiset ruokailut kolme kertaa päivässä henkilökunnan ruokalassa. Itse en ole vielä kertaakaan käynyt aamiaisella (koska nukun mieluummin viimeiseen asti), mutta lounaalla käyn aina ja yleensä myös illallisella, jos ehdin. Ruokana on erittäin usein jotain uppopaistettua, kuten kanaa tai mustekalarenkuloita. Lisäksi on aina keittoa, leipiä ja salaatti- ja jälkiruokapöydät.

Ruokatauon jälkeen palaan töihin. Meitä on aina kaksi ihmistä, joiden pääasiallinen tehtävä on kiertää uima-allasaluetta. Alue on iso, ja se on jaettu periaatteessa kahteen osaan: iso allasalue ja lasten alue, ja erikseen relax-alue. Tässä kohtaa neuvottelen toisen allastyöntekijän kanssa, kumpi ottaa kumman alueen vastuualueekseen. Yleensä itse valitsen ison allasalueen ja lasten alueen, koska siellä varmasti riittää hommaa, eikä tarvitse pyöritellä peukaloita. Päivä meneekin siinä mukavasti, kun pyörii allasta ympäri ja ottaa juoma- ja ruokatilauksia vastaan. Asiakkaat vinkkaavat minut luokseen, ja kertovat, mitä haluavat ottaa. Kirjaan tilaukset ylös, ja kysyn heiltä lisäksi huoneen numeron ja sukunimen. Välillä sukunimien kanssa on _pientä_ hankaluutta, kun kyseessä on esim. ranskalainen asiakas. Onneksi he ovat yleensä ystävällisiä ja tarjoutuvat itse kirjoittamaan nimen, jos omasta touhustani ei meinaa tullu mitään. Palatessani takaisin baarille, lyön tilaukset kassaan, ja tulostan kaksi kuittia: toisen asiakkaalle ja toisen (alkuperäisen) jätän niille varattuun laatikkoon. Lähes kaikki asiakkaat altaalla haluavat tilauksensa nimenomaan huonelaskulle, mutta jotkut haluavat maksaa myös käteisellä. Tällöin en tietenkään kysy huoneen numeroa ja nimeä. Lisäksi tehtäviini kuuluu kerätä tietenkin likaiset ja tyhjät astiat pois altaalta, ja viedä tiskiin. Jos on hiljaista, tehtäviini kuuluu myös tiskaaminen.

Meitä on kokonaisuudessaan päivällä töissä varmaankin noin kymmenen ihmistä, joista yksi on pääosin vastuussa juomien tekemisestä. Näin ollen jos otan juomatilauksia, heitän kuitin juomien tekijälle pöydälle jonoon, ja hän hoitaa minulle haluamani juomat. He myös mielellään opettavat minua tekemään juomia itse. Normaalisti kuitenkin yksinkertaisemmat tilaukset hoidan itse, mutta vaikeammissa joku auttaa. Ruokatilauksia ottaessani tulostaan ylimääräisen kuitin, jonka annan työntekijällemme, kuka sattuu sinä päivänä olemaan ruokavastaava. Hän toimittaa kuitin keittiöön, ja tuo valmiit annokset baarille. Lyötyäni ruokatilauksen kassaan, vien asiakkaalle servetin(t), välineet ja mahdolliset leivät, ketsupit ja majoneesit. Ruokien saapuessa vien ne heille.

Kerroin ylempänä, että uima-allasalueista vastaa aina kaksi ihmistä. Loput ovat vastuussa muistaakseni 40 pöydästä, jotka ovat baarin edustalla, joihin ihmiset saapuvat pääasiassa ruokailemaan. Jos joku pöydissä istuvista asiakkaista huikkaa minut luokseen, palvelen heitä kyllä, mutta tämä pöytiin tarjoilu ei varsinaisesti kuulu omiin tehtäviini.

Kiireisin aika altaalla on varmaankin klo 13 ja 16 välillä. Tämäkin riippuu tietysti siitä, millainen sää on. Täällä tarvitsee ehdottomasti paineensietokykyä, kun on monta tilausta samaan aikaan, ja pitää vielä muistaa, kelle ne pitää viedä. Suunnilleen neljän jälkeen alkaa hiljentyä, ja tämän jälkeen ruvetaan pikkuhiljaa tekemään loppuhommia, joita ovat viimeisen tunnin aikana esim. ruokalistojen keruu pois pöydistä ja tuolien pehmusteiden kantaminen kaappiin. Yleensä työpäiväni loppuukin vähän aiemmin kuin klo 19. Pomo tulee jossain vaiheessa länttäämään ison kasan kuitteja käteeni, ja pyytää viemään ne vastaanottoon. Siinä ovat siis kaikki päivän kuitit, jotka respan ihmiset sitten lajittelevat huoneittain.

Siinä onkin aika pitkälti kuvaus töistäni. Työ on perusidealtaan yksinkertaista, mutta erilaisten juomien ja ruokien kanssa pelailussa on oma vaikeutensa. Työ on mielestäni ihan mukavaa, mutta fyysisesti rankkaa. Harmi, kun en omista askelmittaria, sillä haluaisin kovasti tietää, kuinka monta kilometriä kävelen päivässä! Voisin tästä nopeasti arvioida, että varmaankin noin 100 000.

Täällä on mennyt mielestäni kivasti. Joka päivä oppii jotain uutta työstä, sekä pikkuhiljaa lisää espanjaa. Työkaveritkin ovat tosi mukavia. Onnistuin muutama päivä sitten kehittelemään itselleni kunnon kriisin, että miten voisin oppia puhumaan espanjaa paremmin, koska töissä ei varsinaisesti pitkiä keskusteluja ehdi käymään. Googlettelin erilaisia vaihtoehtoja, enkä oikein löytänyt mitään. Olin jo ihan surkeana, kunnes eilen minulle tultiin kertomaan, että tämän saman ketjun hotellissa Playa del Inglesissä (n. viiden kilometrin päässä) järjestetään espanjan opetusta nimenomaan ulkomailta saapuneille harjoittelijoille! Olen tästä erittäin iloinen, ja ensimmäinen tunti onkin jo maanantaina. Toivoisin, että espanjan kielen taitoni kehittyisi kovasti nyt täällä ollessa,

Tulipas tästä pitkä postaus... :-D Nostan hattua sille, kuka jaksaa lukea... PS. Anteeksi postausten kuvattomuus, lupaan parantaa tapani jatkossa!

It's gastronomy!

E:

Tasan kaksi viikkoa sitten oli ensimmäinen työpäiväni. 11 työpäivää takana päin ja niin paljon opittu uutta! Tietyt rutiinit ovat jo alkaneet muodostua ja päivä päivältä työ alkaa sujumaan paremmin. Väilllä mietin, että onpa hassua olla tälläisessä kohteessa töissä! Yleensä olen ollut hotelleissa ja etelänkohteissa turistin roolissa. On ollut hyvin mielenkiintoista nähdä murto-osa siitä, kuinka tämän kokoinen hotelli toimii! Töissä on mennyt pääasiassa hyvin, mutta välillä on todella rankkaa. Töissä joutuu seistä ja kävellä koko ajan ja kantamaan painavia asioita, kuten astioita. Mieltä kuormittaa välillä taas uudet asiat, jännitys ja paineet. Olen alusta asti saanut paljon tukea työkavereiltani ja olen arvostanut suunnattomasti sitä, että he ovat ottaneet huomioon sen että olen vasta harjoittelemassa. Kiitos heille siitä! Vertaistukea puolestaan saan Roosalta, joka on aivan samassa tilanteessa kuin minäkin. Ilman häntä en varmaan kestäisi olla täällä tai olisi ainakin paljon henkisesti rankempaa! Kiitos hänellekkin! :)

Kuva: Hotel Palm Beach

Kolmituntinen aamuvuoroni sujuu pitkälti saman kaavan mukaan. Aloitan päivästä riippuen kello 8 tai 9. Olen vuorosta ensimmäiset noin puolitoista tuntia tiskissä ja loput ajasta siivoan salin puolella ja autan kattaamaan lounasta varten. Tiskissä vastaan pääosin aterimista. Aterimien puhdistus käy jo aika sujuvasti. Aluksi kierrän salin puolella keräämässä likaiset aterimet. Ennen ja jälkeen pesun aterimet pitää huuhdella vedellä. Kun aterimet on pesun jälkeen huuhdeltu pesuvedestä, niiden päälle roiskutetaan etikkaa. Etikkaa käytetään huuhteluaineena, se poistaa viimeiset liat ja antaa aterimille kiiltoa. Etikkaiset aterimet laitetaan kuivauskoneeseen. Kun aterimet ovat kuivia ne lajitellaan. Kaikki veitset on vielä erikseen kiillotettava etikalla, jotta ne eivät ole tahraisia. Tämän jälkeen käyn katsomassa salin puolella puuttuuko jotain aterimia ja käyn tarpeen vaatiessa viemässä lisää. Tämä on työtehtäväni pääasiassa aamupaloilla ja buffeetiltoina. Silloin asiakkaat ottavat itse aterimia koreista, ja niitä kuluu paljon.

Iltavuoroni on 4,5 tuntia ja se on aina 18.00-22.30. Hotellissamme on itseasiassa jopa kolme eri ravintolaa; pääravintola, Esencia ja La Bodega. Itse työskentelen pääravintolassa. Illallinen on neljä kertaa viikossa a la carte –illallinen ja kolmesti viikossa buffeet. A la carte illat jännittivät etenkin aluksi paljon, koska ne ovat hyvin muodollisia ja tarjoilun on sujuttava etiketin mukaisesti. Aina ennen a la carte –illallista on pienimuotoinen palaveri, jonka esimies pitää meidän noin kolmenkymmen henkiselle tarjoilija kokoonpanollemme. Palaveri on tietysti espanjaksi, enkä kaikkea ymmärrä, mutta esimies käy läpi illan kulun. Hän tenttaa usein työntekijöiltä menún, joka pitää osata ulkoa. Lisäksi hän kertoo, jos esimerkiksi jollekkin asiakkaalle on etukäteen varattu jokin syntymäpäiväyllätys.

A la carte illallinen kulkee minun näkökulmastani yleensä näin: ennen asiakkaiden tuloa teen alkuvalmisteluja, kuten kiillotan viinilaseja tai sytytän kynttilöitä. Kun asiakkaat saapuvat, joku kollegani vie heille ruokalistat. Kun asiakkaat tilaavat juotavaa, käyn tarjoilemassa juomat heille. Aluksi vedenkin kaataminen lasiin asiakkaan edessä tuntui jännittävältä. Täytyi muistaa kaataa asiakkaan oikealta puolelta ja vasen käsi selän takana. Viinin kaataminen on yhä hieman jännittävää.

Kuva: Booking

Kun minä tai joku toinen on tarjonnut asiakkaalle juomat, käyn tarjoamassa heille sämpylöitä. Tarjoan leipää asiakkaan vasemmalta puolelta ja asiakas osoittaa, minkä sämpylän haluaa. Nostan asiakkaan toivoman leivän leipälautaselle haarukan ja lusikan avulla. Haarukan ja lusikan käyttöä ikään kuin pihteinä jouduin aluksi harjoittelemaan kovasti. Pahin pelkoni oli, että pudotan leivän esimerkiksi asiakkaan syliin! Näin ei ole vielä ainakaan päässyt onneksi käymään, mutta välillä leivän nappaaminen on hieman kömpelöä.

Yleensä kollegani hoitavat annosten tarjoilun, mutta joskus he antavat minulle annokset ja kertovat pöydän numeron. Sitä mukaan kun likaisia astioita kertyy, minä kerään ne pois. Yleensä a la carte –illan viimeisen tunnin olen tiskissä. Iltavuoron jälkeen saamme syödä jäljelle jääneitä ruokia illalliseksi, etenkin buffeetiltoina valikoima on laaja! Näin siis sujuu iltavuoro noin pääpiirteittäin. Oikein mukavaa on, varsinkin kun asiakkaat ovat yleensä hyvätuulisia lomalaisia. Tarjoilutilanteet jännittävät yhä, mutta ovat antavat hyvää kokemusta minulle tulevaisuutta ajatellen! Jos joku tilanne tuntuu liian ahdistavalta, voin sanoa siitä rehellisesti työkaverille, joka hoitaa homman kanssani ja auttaa.

Kuva: Booking

Aluksi varsinkin paineita lisäsi se, että kyseessä on viiden tähden hotelli, ja asiakkaat odottavat varmasti hyvää palvelua. Lisäksi meillä on Roosan kanssa täällä neljän viikon koeaika. Koeajasta on nyt tasan kaksi viikkoa jäljellä. Olen hyvin ylpeä meistä molemmista! Olemme olleet todella reippaita ja avoimin mielin täällä! Uskon ja toivon, että pärjäämme ja saamme olla täällä loppuun saakka, monta kokemusta rikkaampina!

Kuva: Hotel Palm Beach

Eleonoran ensimmäinen aamuvuoro

E:

Ensimmäisestä aamuvuorosta on tänään jo tasan kaksi viikkoa aikaa ja tässä ovat sen jälkeiset mietteeni:

01.04.2016

Hola ja aurinkoiset terkut Gran Canarialta!

Tänään oli meidän ensimmäinen työpäivä. Kyllä jännitti! Jännitystä lisäsi vielä entisestään se, että olemme Roosan kanssa eri alueilla töissä, minä ravintolassa, Roosa allasbaarissa. Mun työt alkoi kello 8 aamulla. Kahdeksalta avautui myös hotellin aamupala. Aamupala oli osittain ulkona terassilla ja osittain sisätiloissa. Minä työskentelin ulkona. Aamupala oli hyvin tavallinen hotelliaamiainen. Asiakkaat hakivat ruokia noutopöydistä ja halutessaan saivat tilata tiskin takaa seisovalta kokilta erilaisia munakkaita. Kahvit tarjoiltiin pöytiin tilatessa. Minun työtehtäväni oli kerätä pöydistä likaisia astioita ja likaisiin pöytiin vaihtaa puhtaat pöytäliinat ja tehdä kattaus. Asiakkaat myös tilasivat minulta erilaisia kahveja, kuten espressoja, cappuccinoja tai latte macchiatoja. Aamuvuoro oli ohi kello 11. Kolme tuntia kului hujauksessa! Aamupalalla oli paljon ihmisiä, joten tekemistä riitti koko ajan. Suurin osa asiakkaista oli joko saksalaisia tai brittejä, mutta myös ranskankielisiä oli paljon. Kaikki ravintolan työntekijät olivat hyvin auttavaisia ja mukavia, ja he ottivat minut hyvin vastaan. Kielimuuri tosin aiheutti hieman kommunikaatiohankaluuksia, toivon todella että opin espanjaa pian! Perehdyttäjäni Giovanni (joka onnekseni puhuu sujuvaa saksaa) oli aluksi koko ajan kanssani ja perehdytti minua kärsivällisesti. Loppuajan työskentelin itsenäisesti ja kuten Giovannikin sanoi ”itse tekemällä oppii nopeammin”!

Kuva: Booking.com

Meillä ei luonnollisesti ole kameroita tai puhelimia töissä mukana, joten tekstejä elävöittää netistä löydetyt kuvat. Ylläoleva kuva on ravintolan terassialueelta. 

Ensimmäinen viikko takana

R:

Tänään on perjantai ja on tullut kuluneeksi reilu viikko siitä, kun saavuimme tänne. Ensimmäinen työpäivä minulla oli tasan viikko sitten. Jännitin vuoroon menemistä ihan hirveästi, ja etenkin aamulla toivoin että kuolisin työmatkallani (100 m) jotenkin tapaturmaisesti, ettei minun tarvitsisi mennä töihin (vitsi vitsi). Minut otettiin kuitenkin oikein hyvin vastaan. Pomo kysyi minulta, puhunko espanjaa, ja vastasin taas että vähän, kuten kaikille muillekin täällä asiaa kysyneille. Nooh, se ei pomoa jarruttanut vaan hän selitti minulle varmaankin noin 15 minuuttia yleisiä asioita töistä. Yritin saada mahdollisimman paljon irti (tietenkään en kaikkea ymmärtänyt), mutta pääpointit ainakin. Pomo osaa jonkin verran saksaa, joten välillä hän sanoi jotain sanoja saksaksi, jotta ymmärtäisin paremmin.

Työni on siis olla allasbaarin allastyttönä, eli toisin sanoen kävelen ympäri isoa allasaluetta tarjottimen kanssa, ja otan ihmisiltä tilauksia vastaan. Tilaukset ovat sekä juomia että ruokaa, mutta enimmäkseen juomista. Juomille on aina erikseen vuorossa joku tekijä, mutta kun on hiljaisempaa, olen myös itse päässyt tekemään juomia. On ihanaa, kun asiakkaat ovat pääosin saksalaisia ja brittejä ja pääsen puhumaan heidän kanssaan jotain muutakin kuin espanjaa! Asiakkaat ovatkin olleet pääosin oikein mukavia.

Kaikki työkaverit ovat oikein mukavia, mutta kommunikointi on ainakin vielä hankalaa puutteellisen espanjan taitoni takia. He kuitenkin aina ystävällisesti opastavat, ja baarissa työskentelee muutama ihminen, jotka osaavat edes vähän englantia.

Työ itsessään ei ole kovin haastavaa, ja pääidean opin jo ensimmäisenä päivänä ongelmitta. Ongelmat liittyvät lähinnä työkavereiden kanssa kommunikointii, mihin ei tietenkään auta muu, kuin yrittää harjoittaa espanjaa mahdollisimman paljon! Olenkin tässä miettinyt, että onkohan minun mahdollista saada lisää vastuuta/työtehtäviä. Vaikka työ onkin ihan leppoisaa, niin en ole tottunut siihen, että minulla ei ole mahdollisuutta edetä. Nooh, ehkä aika näyttää! Yleisesti ottaen ensimmäinen viikko on sujunut oikein hyvin, ja vaikka työt puuduttaisikin, niin täällä kyllä olen ja pysyn sen koko kolme kuukautta!