Back in Palm Beach

E:

Hola!

Pahoittelut reilun viikon blogitauosta! Hotellimme oli viime viikolla 100 % täyteen bookattu, mikä tarkoitti sitä, että jouduimme antamaan huoneemme asiakkaiden käyttöön. Niinpä meidät majoitettiin muiden harjoittelijoiden kanssa Playa del Inglesiin. Hotellissamme Playa del Inglesissä oli heikko internet-yhteys ja siitä johtui, ettemme päivittäneet blogia. Playa del Ingles on noin viiden kilometrin päässä Meloneraksesta ja meidän työpaikasta. Työmatkat kuljimme bussilla, taxilla tai työkavereiden kyydillä. Oli mukavaa tutustua paremmin Playa del Inglesiin ja toisiin harjoittelijoihin!

Töissä menee tosi hyvin! Töihin menen joka aamu ja iltapäivä täynnä intoa! Alun pelko, jännitys ja epävarmuus on kadonnut lähes olemattomiin ja tilalle on tullut kokemusten tuoma itsevarmuus. Kun tietää, mitä tehdä ja hommat hoituvat jo helpommin, paremmin ja nopeammin, työskentelykin on mukavempaa. Työtehtävät, jotka aluksi tuntuivat ylitsepääsemättömän epämukavilta, kuten leipien tarjoilu, viinipullon avaaminen tai ylipäätään asiakkaiden kanssa oleminen, kuuluvat nyt jokaiseen työpäivään, ja olen iloinen siitä! Asiakkaiden kanssa on mukava jutella, ja he aina hämmästelevät kuullessaan minun tulevan Suomesta. Meillä oli täällä jopa yksi suomalainen asiakas, joka kertoi käyneensä täällä jo useiden vuosien ajan, eikä koskaan ennen ollut tömännyt suomalaiseen työntekijään!

Hotellimme oli tosiaan viikon verran aivan täyteen bookattu, ja sen kyllä huomasi! Mielestäni henkilökunta suoriutui hyvin, vaikka asiakkaita onkin ollut huomattavasti enemmän, mutta maanantai ei mennyt aivan putkeen... Sää muuttui maanantai-iltana viileäksi ja sateiseksi, mikä luonnollisesti tarkoitti sitä, että moni asiakas halusi istua ravintolan sisätiloissa. Tähän emme olleet varautuneet tarpeeksi hyvin. Näin kesäisin suurinosa asiakkaista istuu ravintolan terassilla, ja vain muutama sisällä. Maanantaina kuitenkin ehti muodostua jono ravintolan sisäänkäynnille, emmekä me tarjoilijat ehtineet korjata uusia pöytiä samaan tahtiin, kuin asiakkaita tuli. Pientä katastrofin poikasta oli havaittavissa ja oli kurjaa huomata asiakkaiden turhautuneisuus. Eräs lapsi joutui odottamaan ruokaansa tunnin. Pahimmasta ruuhkasta kuitenkin selvittiin ja pian tilanne taas rauhoittui. Kaikki ottivat varmasti tapauksesta opikseen.

Tässä työssä tosiaan tarvitaan paineensietokykyä. Mielestäni on myös tärkeä taito osata priorisoida asioita. Välillä erilaisia pyyntöjä ja tehtäviä tulee monesta eri suunnasta, vaikka itsellä olisi samalla omat hommat kesken. Yritän kuitenkin aina ajatella asiat tärkeysjärjestykseen asiakkaiden kannalta, niin ettei heidän tarvitse odottaa. Ja täällä voi onneksi aina pyytää apua muilta ja aina sitä saa!

Pakko vielä kerran ylistää esimiehiämme ja työkavereitamme! Kaikki täällä ovat niin ystävällisiä ja avuliaita, ja olemme molemmat päässeet työporukkaan hyvin mukaan! Kamalaa ajatella, että harjoittelua on enää puoltoista kuukautta jäljellä... Viimeiset päivät tulevat varmasti olemaan haikeita... :-(

Meillä on Roosan kanssa ensi viikolla pitkästä aikaa yhteisiä vapaapäiviä! Suunnitelmissa on ainakin vihdoin vierailu Las Palmasiin, saaren pääkaupunkiin.

Eipä sen kummempia! Yritetään pitää blogi elossa ja ottaa vähän enemmän kuvia! :-D

Ciao!

Pitkästä aikaa

R:

Onpas kulunut pitkä tovi siitä kun minä olen tänne viimeksi kirjoitellut!

Mutta joo, töitä on nyt takana aika tarkalleen kuukausi. On niin outoa aatella, että nyt on jo 1/3 harjoittelusta tehty... Ensimmäisen viikon aikana mietin, että miten ihmeessä muka selviän täällä kolme kuukautta, kun tuntui, että päivät ei töissä kulunut mihinkään. Alussa tunne tietenkin oli voimakas sen takia, koska kaikki oli uutta enkä hallinnut työtä vielä kokonaisuutena kovin hyvin. Alku oli jännittävä myös sen takia, että työkaverit tosiaan puhuvat pitkälti pelkkää espanjaa, eikä kommunikaatio sujunut kaikkien kanssa välttämättä kovin hyvin... Nyt kun aikaa on kulunut, työpäivän rytmi on minulle jo selkeä, opin joka päivä lisää espanjaa ja koko ajan tutustun työkavereihini lisää. Kaikki työkaverit ovat aivan ihania, ja kannustavat minua kovasti espanjan puhumisessa ja korjaavat tarvittaessa.

Tällä hetkellä minulle on kylläkin kysymysmerkkinä yksi asia ja se on se, että eräs ravintolan pomo tuli työpaikalleni baariin yksi päivä selittämään, että minä ja eräs ravintolassa oleva harjoittelija (ei Eleonora :-D) vaihtaisimme paikkaa?! Olin ihan järkyttynyt ja kysyinkin heti hämmentyneenä että: "miksi???!", ja hän vastasi vain vitsaillen jotain, että koska olen kauniimpi kuin tämä ravintolan miespuolinen harjoittelija. Siinä vaiheessa ajattelin, että tämä oli siis vain tällainen todella hauska vitsi! Tänään kuitenkin näin tätä ravintolassa olevaa harjoittelijaa Cesaria, ja hän sanoi, että hänen opintoihinsa kuuluisi olla myös baarin puolella, ja että hän vaihtaisi sinne ja minä ravintolaan. Tämä on siitä vähän pimeä juttu, että minulla ei ole nyt mitään käsitystä, että tuleeko näin tapahtumaan vai ei? Kukaan minun työkavereistani/pomoistani ei siis ole sanonut minulle mitään asiasta. Tällä hetkellä ei kyllä kiinnostaisi välttämättä vaihtaa yhtään,vaikka uudet kokemukset olisivat tottakai hyvästä, kun olen juuri kotiutunut täydellisesti rakkaaseen Africano Bar:in :-(

Olemme tosiaan nyt käyneet espanjan tunneilla ketjumme toisessa hotellissa Playa del Inglesissä. Opettajamme on ihana ja sympaattinen Saksasta kotoisin oleva Annelore. Tunteihin tuo oman vaikeutensa se, että opetus on saksaksi! Opettaja osaa englantiakin, mutta ei kovin hyvin. Onneksi ymmärrän kyllä suurimman osan hänen puheistaan, ja jos jotain menee ohi, opettaja yrittää selittää sitä minulle vielä englanniksi ja tottakai Eleonora on aina valmiina tulkkaamaan minulle suomeksi ;-) Kävimme pari ensimmäistä tuntia pelkästään aloittelijoiden tunnilla, mutta jäätyämme kerran edistyneiden tunnille, huomasimme, että siellä käydään juuri niitä asioita, mihin olemme Suomessa jääneet, eli esimerkiksi perfektiä. Nyt olemme tämän jälkeen käyneet molemmilla tunneilla, koska alottelijoidenkin tunnilla tulee esimerkiksi uutta sanastoa. Tunnit ovat aina maanantaisin ja torstaisin, ja ihanat pomoni ovat päästäneet minut ajoissa töistä, jos minulla ei ole sattunut sille päivälle vapaapäivää.

Seuraavaksi voisin yrittää lisätä vähän kuvia, joita olen tässä kuukauden aikana räpsinyt!

Eleonorasta räpsäisty kuva juuri ennen työvuoron alkua! Taitaa vähän naurattaa vaatteiden sopivuus ja istuvuus... Vaatteet voisivat helposti olla monta kokoa pienemmät ja edelleen isot :-D

Kuva takapihaltamme rannalta

Lähdimme eräänä vapaapäivänä toteuttamaan molempien haavetta, eli menimme syömään churroja täällä ollessamme! Molemmat olemme Serranon perheen aamupalapöydästä nämä joskus bonganneet, ja vihdoin pääsimme niitä maistamaan ja vielä sulan suklaan kera. Sanoisin itse, että churrot ovat pitkälti sama asia kuin meillä suomessa munkit, joskaan eivät ole niin makeita, että menevät myös pelkiltään suolaisena.

Itse napattu kuva ennen työvuoron alkua! Mielestäni työpaidan kuosi on hieman mielenkiintoinen, mutta tyylinsä kullakin...! Hotellimme on kuitenkin periaatteessa retroteemainen, joten ehkä tämän pystyy vielä hyväksymään. Etenkin nyt, kun minulla on vihdoin suht sopivat työvaatteet. Pari ensimmäistä viikkoa menin samannäköisissä kuteissa (isoissa) kuten Eleonora vieläkin...

Kirje vastaanotosta koskien muuttoamme

Käsien vertailua muutama päivä sitten! Huomaa, kumpi meistä työskentelee kuumimpaan aikaan auringon alla ja kumpi ravintolan suojassa... :-D

Siinä kaikki tällä kertaa, yritän palailla hieman nopeammin seuraavalla kerralla kirjoittelemaan! 

Día de trabajador

E:

Moikka ja iloinen vapputervehdys täältä Espanjasta! Täällä Espanjassakin vietetään vappua nimellä Día de trabajador (=työntekijän päivä). Sen kunniaksi henkilökunnan kanttiinissa tarjottiin tänään herkullinen vappulounas ja leipurit olivat loihtineet hienoja leivoksia!

Nyt on koeaikakin ylitetty! Tänään olemme olleet töissä jo neljä viikkoa ja kaksi päivää. Aika menee niin kamalan nopeasti! Koeajan umpeutuminen ei käytänössä näy mitenkään, mutta pieni helpotuksen tunne on kuitenkin!

Seuraavat kaksi viikkoa tulevat olemaan kiireisiä. Hotellimme on täyteen buukattu, mikä tarkoittaa sitä, että meidän pitää antaa myös meidän huoneemme asiakkaiden käyttöön. Me muutamme keskiviikkona viikoksi tai pariksi Playa del Inglesiin asuntolaan muiden harjoittelijoiden kanssa. Työmatkan piteneminen hieman harmittaa, mutta kiva saada uusia kokemuksia, ja tutustua paremmin muihin harjoittelijoihin! Eikä matka tänne Melonerakseen ole kuin noin viisi kilometriä ja firmamme maksaa matkakulut.

Töissä meillä molemmilla on sujunut hyvin, mutta pari viimeisintä päivää on ollut aika kiireistä. Torstai aamuna, kun menin kysymään esimieheltäni Dos Santokselta, että missä tämän aamuvuoron työskentelen, hän vastasi, että tänään saisin kokeilla jotain täysin uutta. Se aamuvuoro olikin yksi hauskimpia tähän mennessä! Sain olla buffeessa työkaverini Alemanin kanssa. Se tarkoitti sitä, että huolehdimme, että noutopöydissä oli kaikkea tarjolla ja täytimme pöytiä tarvittaessa. Tosi helppoa ja mukavaa, mutta koska tekemistä oli koko ajan, se ei ollut tylsää!

Kerroin aiemmissa postauksissa siitä, kuinka viinipullon avaaminen jännitti. Nyt olen tehnyt sitä jo useamman kerran. En sanoisi, että se sujuu vielä täysin rutiinilla, mutta joka kerta sujuvammin (ja muistan ottaa pienet yksityiskohdat huomioon, kuten viinipullon esittämisen samalla kun asiakas maistaa viiniä). Eräs asiakas kehui kaataessani viiniä, että minulla on vakaa käsi :-D

Anteeksi, että kuvat ovat aika yksipuolisia. Meidän pitää alkaa ottamaan enemmän kuvia! Olisi hauskaa saada työaiheisia kuvia, mutta se on hankala toteuttaa, kun kännykät eivät kulje mukanamme työpaikalla.

Siinä lyhyt kuvaus kuulumisista, kirjottelemme tänne taas mahdollisimman pian :-)