Hola!
Pahoittelut reilun viikon blogitauosta! Hotellimme oli viime viikolla 100 % täyteen bookattu, mikä tarkoitti sitä, että jouduimme antamaan huoneemme asiakkaiden käyttöön. Niinpä meidät majoitettiin muiden harjoittelijoiden kanssa Playa del Inglesiin. Hotellissamme Playa del Inglesissä oli heikko internet-yhteys ja siitä johtui, ettemme päivittäneet blogia. Playa del Ingles on noin viiden kilometrin päässä Meloneraksesta ja meidän työpaikasta. Työmatkat kuljimme bussilla, taxilla tai työkavereiden kyydillä. Oli mukavaa tutustua paremmin Playa del Inglesiin ja toisiin harjoittelijoihin!
Töissä menee tosi hyvin! Töihin menen joka aamu ja iltapäivä täynnä intoa! Alun pelko, jännitys ja epävarmuus on kadonnut lähes olemattomiin ja tilalle on tullut kokemusten tuoma itsevarmuus. Kun tietää, mitä tehdä ja hommat hoituvat jo helpommin, paremmin ja nopeammin, työskentelykin on mukavempaa. Työtehtävät, jotka aluksi tuntuivat ylitsepääsemättömän epämukavilta, kuten leipien tarjoilu, viinipullon avaaminen tai ylipäätään asiakkaiden kanssa oleminen, kuuluvat nyt jokaiseen työpäivään, ja olen iloinen siitä! Asiakkaiden kanssa on mukava jutella, ja he aina hämmästelevät kuullessaan minun tulevan Suomesta. Meillä oli täällä jopa yksi suomalainen asiakas, joka kertoi käyneensä täällä jo useiden vuosien ajan, eikä koskaan ennen ollut tömännyt suomalaiseen työntekijään!
Hotellimme oli tosiaan viikon verran aivan täyteen bookattu, ja sen kyllä huomasi! Mielestäni henkilökunta suoriutui hyvin, vaikka asiakkaita onkin ollut huomattavasti enemmän, mutta maanantai ei mennyt aivan putkeen... Sää muuttui maanantai-iltana viileäksi ja sateiseksi, mikä luonnollisesti tarkoitti sitä, että moni asiakas halusi istua ravintolan sisätiloissa. Tähän emme olleet varautuneet tarpeeksi hyvin. Näin kesäisin suurinosa asiakkaista istuu ravintolan terassilla, ja vain muutama sisällä. Maanantaina kuitenkin ehti muodostua jono ravintolan sisäänkäynnille, emmekä me tarjoilijat ehtineet korjata uusia pöytiä samaan tahtiin, kuin asiakkaita tuli. Pientä katastrofin poikasta oli havaittavissa ja oli kurjaa huomata asiakkaiden turhautuneisuus. Eräs lapsi joutui odottamaan ruokaansa tunnin. Pahimmasta ruuhkasta kuitenkin selvittiin ja pian tilanne taas rauhoittui. Kaikki ottivat varmasti tapauksesta opikseen.
Tässä työssä tosiaan tarvitaan paineensietokykyä. Mielestäni on myös tärkeä taito osata priorisoida asioita. Välillä erilaisia pyyntöjä ja tehtäviä tulee monesta eri suunnasta, vaikka itsellä olisi samalla omat hommat kesken. Yritän kuitenkin aina ajatella asiat tärkeysjärjestykseen asiakkaiden kannalta, niin ettei heidän tarvitse odottaa. Ja täällä voi onneksi aina pyytää apua muilta ja aina sitä saa!
Pakko vielä kerran ylistää esimiehiämme ja työkavereitamme! Kaikki täällä ovat niin ystävällisiä ja avuliaita, ja olemme molemmat päässeet työporukkaan hyvin mukaan! Kamalaa ajatella, että harjoittelua on enää puoltoista kuukautta jäljellä... Viimeiset päivät tulevat varmasti olemaan haikeita... :-(
Meillä on Roosan kanssa ensi viikolla pitkästä aikaa yhteisiä vapaapäiviä! Suunnitelmissa on ainakin vihdoin vierailu Las Palmasiin, saaren pääkaupunkiin.
Eipä sen kummempia! Yritetään pitää blogi elossa ja ottaa vähän enemmän kuvia! :-D
Ciao!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti