Tunnelmia harjoittelun loputtua

Hola!

R & E: 

Nyt on kulunut noin puolitoista kuukautta siitä, kun palasimme Gran Canarialta tänne Suomeen takaisin. Loppuaikana tämä blogin päivittely meinasi jäädä hieman taka-alalle, koska olimme erittäin kiireisiä yrittäessämme nauttia joka hetkestämme tällä paratiisisaarella! Postauksissamme tulee kuitenkin mielestämme hyvin esille, mitä olemme harjoittelupaikassamme oppineet ja tehneet. Kielitaitomme parani roimasti, koska työkavereidemme kanssa kommunikoimme espanjaksi, mutta asiakkaiden kanssa taas pääosin saksaksi tai englanniksi. Suomea emme puhuneet kuin keskenämme, koska suomalaiset eivät juurikaan kesäkaudella matkusta Kanariansaarille johtuen siitä, että Finnair ei lennä sinne suoraan enää maaliskuun jälkeen. 

Koimme harjoittelun meille erittäin hyödylliseksi. Harjoittelupaikkammekaan ei olisi voinut olla täydellisempi, sillä apua sai aina kun vain pyysi. Työkaveritkin jaksoivat aina neuvoa siitä huolimatta, että saivat etenkin alkuvaiheessa selittää jonkun asian useampaakin kertaan siksi, kun espanjan kielen taitomme ei ollut vielä kovin kehittynyt ;) Pomomme olivat myös erittäin joustavia työvuorojen kanssa: jos oli vapaatoiveita, niitä toteutettiin parhaansa mukaan. Lisäksi meille tämän hotelliketjun harjoittelijoille järjestettiin espanjan kielen kurssi, jolle osallistuminen oli maksutonta. Se auttoi kielen oppimisessa todella paljon. Samalla kehittyi myös saksan kielemme taito, kun espanjan opetus oli saksaksi! 

Eleonora työn touhussa :3

Meidän alaamme miettien tämä oli loistava harjoittelupaikka, koska hotellimme oli iso (327 huonetta) viiden tähden hotelli, joka oli lähes koko ajan ainakin 90% bookattu. Näimme, miten asiat toimivat tälläisessa ison ketjun hotellissa.

Harjoittelustamme jäi erittäin lämpimät muistot, ja meillä molemmilla kävikin mielessä, että mitä jos vain jäisimme tänne lämpöön emmekä palaisi enää Suomen arktiseen kylmyyteen! Oli surullista lähteä, sillä oikeastaan viimeisen kuukauden aikana huomasi vasta konkreettisesti esim. kielitaidon roiman paranemisen. Tämä harjoittelu loppui siis kesken! Opinnot kuitenkin kutsuivat takaisin, ja koulun jälkeen maailma onkin meille avoin. Suosittelemme tätä paikkaa lämmöllä kaikille, jotka haluavat työskennellä jossain lämpimässä ja haluavat oppia kieliä. 

Roosa ja rakkaat työkaverit hienoissa työkuteissa :-)

Tämä onkin blogimme viimeinen postaus. Kiitos kaikille uskollisille lukijoille (Eleonoran äidille) :-D Ehkä jatkamme tätä blogia seuraavalla Espanjan seikkailullamme!

Hasta luego!

Rosa y Eleonora

Back in Palm Beach

E:

Hola!

Pahoittelut reilun viikon blogitauosta! Hotellimme oli viime viikolla 100 % täyteen bookattu, mikä tarkoitti sitä, että jouduimme antamaan huoneemme asiakkaiden käyttöön. Niinpä meidät majoitettiin muiden harjoittelijoiden kanssa Playa del Inglesiin. Hotellissamme Playa del Inglesissä oli heikko internet-yhteys ja siitä johtui, ettemme päivittäneet blogia. Playa del Ingles on noin viiden kilometrin päässä Meloneraksesta ja meidän työpaikasta. Työmatkat kuljimme bussilla, taxilla tai työkavereiden kyydillä. Oli mukavaa tutustua paremmin Playa del Inglesiin ja toisiin harjoittelijoihin!

Töissä menee tosi hyvin! Töihin menen joka aamu ja iltapäivä täynnä intoa! Alun pelko, jännitys ja epävarmuus on kadonnut lähes olemattomiin ja tilalle on tullut kokemusten tuoma itsevarmuus. Kun tietää, mitä tehdä ja hommat hoituvat jo helpommin, paremmin ja nopeammin, työskentelykin on mukavempaa. Työtehtävät, jotka aluksi tuntuivat ylitsepääsemättömän epämukavilta, kuten leipien tarjoilu, viinipullon avaaminen tai ylipäätään asiakkaiden kanssa oleminen, kuuluvat nyt jokaiseen työpäivään, ja olen iloinen siitä! Asiakkaiden kanssa on mukava jutella, ja he aina hämmästelevät kuullessaan minun tulevan Suomesta. Meillä oli täällä jopa yksi suomalainen asiakas, joka kertoi käyneensä täällä jo useiden vuosien ajan, eikä koskaan ennen ollut tömännyt suomalaiseen työntekijään!

Hotellimme oli tosiaan viikon verran aivan täyteen bookattu, ja sen kyllä huomasi! Mielestäni henkilökunta suoriutui hyvin, vaikka asiakkaita onkin ollut huomattavasti enemmän, mutta maanantai ei mennyt aivan putkeen... Sää muuttui maanantai-iltana viileäksi ja sateiseksi, mikä luonnollisesti tarkoitti sitä, että moni asiakas halusi istua ravintolan sisätiloissa. Tähän emme olleet varautuneet tarpeeksi hyvin. Näin kesäisin suurinosa asiakkaista istuu ravintolan terassilla, ja vain muutama sisällä. Maanantaina kuitenkin ehti muodostua jono ravintolan sisäänkäynnille, emmekä me tarjoilijat ehtineet korjata uusia pöytiä samaan tahtiin, kuin asiakkaita tuli. Pientä katastrofin poikasta oli havaittavissa ja oli kurjaa huomata asiakkaiden turhautuneisuus. Eräs lapsi joutui odottamaan ruokaansa tunnin. Pahimmasta ruuhkasta kuitenkin selvittiin ja pian tilanne taas rauhoittui. Kaikki ottivat varmasti tapauksesta opikseen.

Tässä työssä tosiaan tarvitaan paineensietokykyä. Mielestäni on myös tärkeä taito osata priorisoida asioita. Välillä erilaisia pyyntöjä ja tehtäviä tulee monesta eri suunnasta, vaikka itsellä olisi samalla omat hommat kesken. Yritän kuitenkin aina ajatella asiat tärkeysjärjestykseen asiakkaiden kannalta, niin ettei heidän tarvitse odottaa. Ja täällä voi onneksi aina pyytää apua muilta ja aina sitä saa!

Pakko vielä kerran ylistää esimiehiämme ja työkavereitamme! Kaikki täällä ovat niin ystävällisiä ja avuliaita, ja olemme molemmat päässeet työporukkaan hyvin mukaan! Kamalaa ajatella, että harjoittelua on enää puoltoista kuukautta jäljellä... Viimeiset päivät tulevat varmasti olemaan haikeita... :-(

Meillä on Roosan kanssa ensi viikolla pitkästä aikaa yhteisiä vapaapäiviä! Suunnitelmissa on ainakin vihdoin vierailu Las Palmasiin, saaren pääkaupunkiin.

Eipä sen kummempia! Yritetään pitää blogi elossa ja ottaa vähän enemmän kuvia! :-D

Ciao!

Pitkästä aikaa

R:

Onpas kulunut pitkä tovi siitä kun minä olen tänne viimeksi kirjoitellut!

Mutta joo, töitä on nyt takana aika tarkalleen kuukausi. On niin outoa aatella, että nyt on jo 1/3 harjoittelusta tehty... Ensimmäisen viikon aikana mietin, että miten ihmeessä muka selviän täällä kolme kuukautta, kun tuntui, että päivät ei töissä kulunut mihinkään. Alussa tunne tietenkin oli voimakas sen takia, koska kaikki oli uutta enkä hallinnut työtä vielä kokonaisuutena kovin hyvin. Alku oli jännittävä myös sen takia, että työkaverit tosiaan puhuvat pitkälti pelkkää espanjaa, eikä kommunikaatio sujunut kaikkien kanssa välttämättä kovin hyvin... Nyt kun aikaa on kulunut, työpäivän rytmi on minulle jo selkeä, opin joka päivä lisää espanjaa ja koko ajan tutustun työkavereihini lisää. Kaikki työkaverit ovat aivan ihania, ja kannustavat minua kovasti espanjan puhumisessa ja korjaavat tarvittaessa.

Tällä hetkellä minulle on kylläkin kysymysmerkkinä yksi asia ja se on se, että eräs ravintolan pomo tuli työpaikalleni baariin yksi päivä selittämään, että minä ja eräs ravintolassa oleva harjoittelija (ei Eleonora :-D) vaihtaisimme paikkaa?! Olin ihan järkyttynyt ja kysyinkin heti hämmentyneenä että: "miksi???!", ja hän vastasi vain vitsaillen jotain, että koska olen kauniimpi kuin tämä ravintolan miespuolinen harjoittelija. Siinä vaiheessa ajattelin, että tämä oli siis vain tällainen todella hauska vitsi! Tänään kuitenkin näin tätä ravintolassa olevaa harjoittelijaa Cesaria, ja hän sanoi, että hänen opintoihinsa kuuluisi olla myös baarin puolella, ja että hän vaihtaisi sinne ja minä ravintolaan. Tämä on siitä vähän pimeä juttu, että minulla ei ole nyt mitään käsitystä, että tuleeko näin tapahtumaan vai ei? Kukaan minun työkavereistani/pomoistani ei siis ole sanonut minulle mitään asiasta. Tällä hetkellä ei kyllä kiinnostaisi välttämättä vaihtaa yhtään,vaikka uudet kokemukset olisivat tottakai hyvästä, kun olen juuri kotiutunut täydellisesti rakkaaseen Africano Bar:in :-(

Olemme tosiaan nyt käyneet espanjan tunneilla ketjumme toisessa hotellissa Playa del Inglesissä. Opettajamme on ihana ja sympaattinen Saksasta kotoisin oleva Annelore. Tunteihin tuo oman vaikeutensa se, että opetus on saksaksi! Opettaja osaa englantiakin, mutta ei kovin hyvin. Onneksi ymmärrän kyllä suurimman osan hänen puheistaan, ja jos jotain menee ohi, opettaja yrittää selittää sitä minulle vielä englanniksi ja tottakai Eleonora on aina valmiina tulkkaamaan minulle suomeksi ;-) Kävimme pari ensimmäistä tuntia pelkästään aloittelijoiden tunnilla, mutta jäätyämme kerran edistyneiden tunnille, huomasimme, että siellä käydään juuri niitä asioita, mihin olemme Suomessa jääneet, eli esimerkiksi perfektiä. Nyt olemme tämän jälkeen käyneet molemmilla tunneilla, koska alottelijoidenkin tunnilla tulee esimerkiksi uutta sanastoa. Tunnit ovat aina maanantaisin ja torstaisin, ja ihanat pomoni ovat päästäneet minut ajoissa töistä, jos minulla ei ole sattunut sille päivälle vapaapäivää.

Seuraavaksi voisin yrittää lisätä vähän kuvia, joita olen tässä kuukauden aikana räpsinyt!

Eleonorasta räpsäisty kuva juuri ennen työvuoron alkua! Taitaa vähän naurattaa vaatteiden sopivuus ja istuvuus... Vaatteet voisivat helposti olla monta kokoa pienemmät ja edelleen isot :-D

Kuva takapihaltamme rannalta

Lähdimme eräänä vapaapäivänä toteuttamaan molempien haavetta, eli menimme syömään churroja täällä ollessamme! Molemmat olemme Serranon perheen aamupalapöydästä nämä joskus bonganneet, ja vihdoin pääsimme niitä maistamaan ja vielä sulan suklaan kera. Sanoisin itse, että churrot ovat pitkälti sama asia kuin meillä suomessa munkit, joskaan eivät ole niin makeita, että menevät myös pelkiltään suolaisena.

Itse napattu kuva ennen työvuoron alkua! Mielestäni työpaidan kuosi on hieman mielenkiintoinen, mutta tyylinsä kullakin...! Hotellimme on kuitenkin periaatteessa retroteemainen, joten ehkä tämän pystyy vielä hyväksymään. Etenkin nyt, kun minulla on vihdoin suht sopivat työvaatteet. Pari ensimmäistä viikkoa menin samannäköisissä kuteissa (isoissa) kuten Eleonora vieläkin...

Kirje vastaanotosta koskien muuttoamme

Käsien vertailua muutama päivä sitten! Huomaa, kumpi meistä työskentelee kuumimpaan aikaan auringon alla ja kumpi ravintolan suojassa... :-D

Siinä kaikki tällä kertaa, yritän palailla hieman nopeammin seuraavalla kerralla kirjoittelemaan! 

Día de trabajador

E:

Moikka ja iloinen vapputervehdys täältä Espanjasta! Täällä Espanjassakin vietetään vappua nimellä Día de trabajador (=työntekijän päivä). Sen kunniaksi henkilökunnan kanttiinissa tarjottiin tänään herkullinen vappulounas ja leipurit olivat loihtineet hienoja leivoksia!

Nyt on koeaikakin ylitetty! Tänään olemme olleet töissä jo neljä viikkoa ja kaksi päivää. Aika menee niin kamalan nopeasti! Koeajan umpeutuminen ei käytänössä näy mitenkään, mutta pieni helpotuksen tunne on kuitenkin!

Seuraavat kaksi viikkoa tulevat olemaan kiireisiä. Hotellimme on täyteen buukattu, mikä tarkoittaa sitä, että meidän pitää antaa myös meidän huoneemme asiakkaiden käyttöön. Me muutamme keskiviikkona viikoksi tai pariksi Playa del Inglesiin asuntolaan muiden harjoittelijoiden kanssa. Työmatkan piteneminen hieman harmittaa, mutta kiva saada uusia kokemuksia, ja tutustua paremmin muihin harjoittelijoihin! Eikä matka tänne Melonerakseen ole kuin noin viisi kilometriä ja firmamme maksaa matkakulut.

Töissä meillä molemmilla on sujunut hyvin, mutta pari viimeisintä päivää on ollut aika kiireistä. Torstai aamuna, kun menin kysymään esimieheltäni Dos Santokselta, että missä tämän aamuvuoron työskentelen, hän vastasi, että tänään saisin kokeilla jotain täysin uutta. Se aamuvuoro olikin yksi hauskimpia tähän mennessä! Sain olla buffeessa työkaverini Alemanin kanssa. Se tarkoitti sitä, että huolehdimme, että noutopöydissä oli kaikkea tarjolla ja täytimme pöytiä tarvittaessa. Tosi helppoa ja mukavaa, mutta koska tekemistä oli koko ajan, se ei ollut tylsää!

Kerroin aiemmissa postauksissa siitä, kuinka viinipullon avaaminen jännitti. Nyt olen tehnyt sitä jo useamman kerran. En sanoisi, että se sujuu vielä täysin rutiinilla, mutta joka kerta sujuvammin (ja muistan ottaa pienet yksityiskohdat huomioon, kuten viinipullon esittämisen samalla kun asiakas maistaa viiniä). Eräs asiakas kehui kaataessani viiniä, että minulla on vakaa käsi :-D

Anteeksi, että kuvat ovat aika yksipuolisia. Meidän pitää alkaa ottamaan enemmän kuvia! Olisi hauskaa saada työaiheisia kuvia, mutta se on hankala toteuttaa, kun kännykät eivät kulje mukanamme työpaikalla.

Siinä lyhyt kuvaus kuulumisista, kirjottelemme tänne taas mahdollisimman pian :-)

Rapidamente!

E:

Moikka! Ollaan oltu täällä jo yli kolme viikkoa ja koeaikaa on enää yksi viikko jäljellä. Mikä helpotus!

Työskentely ulkomailla ulkomaalaisessa firmassa on meille molemmille uusi kokemus, joten ajattelin kirjoittaa ajatuksiani aiheesta. Minkälaisia ovat espanjalaiset esimiehet ja työkaverit? (Postauksen kuvat ei liity suoranaisesti tekstiin, mutta lisäilin muutamia itseotettuja kuvia, niin kivempi lukea :-))

Minulla ei ollut ollenkaan aikaisempaa kokemusta ravintolatyöskentelystä, joten moni asia piti opetella alusta lähtien. Ensimmäisinä päivinä olin Giovannin kanssa, joka opetti minulle paljon esimerkiksi tarjoilusta. Oli hyvä, että Giovanni opetti minua alussa, koska hän on yksi harvoja esimiehiä täällä, joka puhuu sujuvaa saksaa.

Usein kuitenkin työskentelen henkilöiden kanssa, jotka puhuvat englantia tai saksaa vain hyvin vähän. Olen kuitenkin oppinut paljon keskeisiä sanoja espanjaksi joilla pärjään. Tiedän esimerkiksi lähes kaikkien aterimien ja astioiden nimet espanjaksi sekä useita ruokalajeja. Osaan myös kysyä, voinko auttaa ja ymmärrän, jos työkaverit pyytävät minua tekemään jotakin. Työ on kuitenkin loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista ja katsomalla muilta mallia oppii paljon. Työ on myös paljon yhdessä tekemistä ja moni työkaveri on halukas auttamaan ja näyttämään kädestä pitäen, kuinka esimerkiksi viinipullon avaaminen tapahtuu.

Roosa ja minä olemme aloittaneet espanjankielenkurssin. Tunnit ovat 45 minuutin mittaisia ja ne ovat kahdesti viikossa Playa del Inglesissä ja se on meille täysin maksuton. Opettajamme on ihana, saksalainen Annelore, joka on asunut täällä jo 50 vuotta. Kurssilla meidän kanssamme on muita saman hotelliketjun harjoittelijoita. Ryhmäkoko on pieni (viimeksi meitä oli vain neljä), mikä lisää kurssin tehokkuutta. Emme tienneet tästä kielikurssista etukäteen mitään, mutta olemme todella iloisia, että pääsemme osallistumaan kurssille. Meillä molemmilla on korkea motivaatio oppia espanjaa!

Meillä on todella paljon työkavereita! Palm Beach on suuri hotelli ja täällä on paljon henkilökuntaa. Tarjoilijoita on aina aamu- ja iltavuorossa 20-30. Keittiön puolella on kokkeja, leipureita ja tiskin henkilökuntaa. Lisäksi salin puolella on korkeampia esimiehiä ja johtajia, jotka tervehtivät asiakkaita, ohjaavat heidät pöytiin ja kyselevät asiakkaiden kuulumisia.

Espanjalaiset ovat hyvin ystävällisiä ja tuttavallisia. Kaikkia tervehditään, oltiin sitä tuttuja tai ei. Olen kokenut sen hyvänä asiana, sillä tuntemattomaltakin on helppo mennä kysymään tarvittaessa apua. Espanjalaiset ovat myös hyvin kovaäänisiä. He puhuvat kovalla äänellä ja nopeasti. Ylipäätään kaikki mitä he tekevät on nopeaa. Ja sitä he odottavat myös minulta. Töissä pitää kävellä nopeasti, kerätä astiat nopeasti, laittaa tavarat oikeille paikoille nopeasti, kattaa pöytä nopeasti jne. Usein saankin kuulla, että "hyvin tehty, mutta ensi kerralla vielä nopeammin!". Yleensä tämä kuitenkin sanotaan pilke silmäkulmassa, ja minun annetaan oppia rauhassa. Yritän kuitenkin joka kerta ja päivä tehdä kaiken entistä paremmin!

Eilen tapasin ensimmäistä kertaa uuden johtajan, joka palasi juuri sairaslomalta. Hänen nimensä on Dos Santos. Kuten olen aiemmin kertonutkin, olen nämä kolme viikkoa ollut suurimman osan ajasta tiskissä. Yleensä vain a la carte -iltoina olen päässyt "ulos" salin puolelle. Tämä ei minua toisaalta ole haitannut, koska tiskin puolella ei ole samanlaisia paineita, kuin salin puolella asiakkaiden parissa. Mutta toisaalta mietin välillä, että tulenko viettämään koko kolmen kuukauden harjoittelujaksoni aterimia lajitellessa ja tulenko hyötymään harjoittelusta. Dos Santoksen mielestä en. Hän ohjasi minut salin puolelle (eilen oli siis buffee-ilta, jolloin olen yleensä ollut tiskissä) ja sanoi, että tästä eteenpäin tulen olemaan salin puolella, kuin muutkin tarjoilijat. Hän oli todella mukava ja kannustava, ja hoki monta kertaa, ettei virheet haittaa, sen sijaan ne opettavat.

Eilinen menikin oikein hyvin. Tarjoilin asiakkaille juomia (uskalsin kaataa jopa viiniä), ja keräsin likaiset astiat pois, ja vapautuneet pöydät katoin uudelleen. Tänään myös aamupalan olin ulkona tehden samoja hommia. Salin puolella joudun astumaan ulos mukavuusalueeltani, mutta viihdyn kyllä ulkona paremmin kuin tiskissä. Lisäksi opin paljon enemmän hyödyllisiä asioita tulevaisuuttani ajatellen! Ja on ihanaa päästä puhumaan asiakkaiden kanssa. Heistä moni tiedustelee, mistä olen kotoisin, ja joidenkin kanssa olen keskustellut pidempäänkin!

Kuudelta alkaa tänään taas iltavuoro ja tänään on a la carte-ilta. Näinä iltoina olen aina salin puolella. Tänään pääsen/joudun varmasti avaamaan viinipullon, sillä se näytettiin minulle eilen ainakin kahdesti. Dos Santos antoi minulle lahjaksi oman viinipullonavaajansa, eiköhän sillä aukea näppärästi! Wish me luck!

Ps. Toivottavasti kuvat näkyvät, pitää vielä harjoitella tämän blogin käyttöä!

Ropas de trabajo

E:

¡Buenas tardes!

Kello on hieman neljän jälkeen ja tulin juuri rannalta hotellille. Minulla on tosiaan joka päivä vapaata 11-18.00. Yleensä menen aina Roosan kanssa lounaalle 12 maissa ja sen jälkeen rannalle. Olen muutamia päiviä viettänyt pelkästään hotellihuoneella ja olen huomannut, että olo on levoton jos en pääse käymään missään. Rannalla makoilu on rentoa ja halpaa ajanvietettä ;-)

Ajattelin lisätä tänne blogiin hieman itse ottamiani kuvia ja kirjoittaa yleisesti ajatuksiani täältä. Roosa kertoikin jo, että saimme jo ensimmäisenä päivänä työvaatteet hotellin pesulasta. Viiden tähden hotellissa henkilökunnan vaatetuksen on oltava siisti ja huoliteltu. Tässä kuvia minun työvaatteistani.

Aamuvuorossa minulla on aina päällä tämä sininen t-paita ja musta hame. Paidan napit on napitettava ylös asti, eikä helmaa saa änkeä hameen sisään. Hame ei saa olla liian lyhyt, vaan noin polvenmittainen.

Iltavuorossa saman hameen kanssa puen valkoisen paidan, liilan liivin sekä kravaatin. Valkoisen paidan helma pitää laittaa hameen alle, eikä se saa pilkottaa liivin alta. Kravaatin solmiminen oli minulle täysin uusi asia. Youtuben opetusvideosta huolimatta kollegani joutui auttamaan minua solmion sitomisessa :-D Onneksi nyt saan löystettyä ja kiristettyä solmiota ilman, että solmu on avattava!

Magneetilla kiinnittyvä nimikyltti on aina laitettava paitaan vasemmalle puolelle. Jokaisella työntekijällä on nimikyltit, mikä on nopeuttanut työkaverien nimien oppimista.

Työkengistä en muistanut napata kuvaa, mutta ne ovat mustat, suljetut työkengät, jotka soveltuvat hyvin keittiöön.

Saamme käydä pesetyttämässä vaatteemme (myös henkilökohtaiset) hotellin pesulassa ilmaiseksi.

Aluksi työvaatteeni näyttivät omaan silmään hassuilta, mutta nyt niihin on jo tottunut. Sitä paitsi kaikilla muillakin työntekijöillä on samanlaiset vaatteet. Muuten olen tyytyväinen työvaatteisiini, mutta palelen aamuisin, kun lähden lyhythihaisessa paidassa töihin... Onneksi sää lämpenee auringon noustua nopeasti!

Tässä ensimmäisenä päivänä ottamamme kuva työvaatteet päällä. Onneksi minun ei tarvitse pitää sinistä paitaa ja violettia liiviä yhtäaikaa...

Loppuun vielä muutamia vapaa-ajaltamme otettuja kuvia.

Täällä on ollut todella hyvät säät! Ainoastaan saapumispäivänämme oli pilvistä ja vettä tihutti. Muuten aurinko paistaa ja lämpöä on reilu 20 astetta. Gran Canarialla on lämmintä ympäri vuoden ja sataa vain harvoin. 

Saimme tosiaan kuulla, että hotellimme järjestää ulkomaalaisille harjoittelijoille kielikoulua! Kurssi on kahdesti viikossa ja se alkaa jo ensi viikolla. Olemme tosi innoissamme ja espanjan kielen taito on täällä arvokasta! 

Nyt alan valmistautumaan iltavuoroon! Tänään on lauantai eli a la carte -ilta. Eilinen meni tosi hienosti, joten nyt ei oikeastaan jännitä! 

Hasta luego, ciao!

Roosan kuulumisia

On perjantai-ilta, ja työt ovat tältä päivää ohi. Nyt voisinkin hieman matkia Eleonoraa ja kertoa vähän omasta normaalista työpäivästäni. Työskentelen siis allasbaari Bar Africanossa.

Työvuoroni on siis aina klo 11-19. Aamulla kun menen töihin, työkaverit muistavat aina muistuttaa, että ennen töitä juodaan aina rauhassa kahvi, mikä sopii minulle oikein hyvin. Yleensä tämän ensimmäisen tunnin aikana on erilaisia valmistelutehtäviä. Tällaisia ovat esimerkiksi vierailu leipomossa, josta olen hakenut useina aamuina kakkuja ja lettu- ja vohvelitaikinat allasbaarille, ja vierailu pesulassa, josta haetaan serviettejä. Baarilla on aina tarjolla neljä kakkua, joista yksi on päivän kakku, joka on eri joka päivä. Servietinhakureissun jälkeen seuraa noin miljoonan servietin taittelu! Ensimmäisen tunnin aikana muutenkin ihmiset vasta pikkuhiljaa valuvat altaalle, joten tänä aikana harvoin tulee hirveästi tilauksia.

Pääsen lounastauolle yleensä klo 12 ja 13 välillä. Ruokataukoni on puoli tuntia, jolloin ehdin hyvin henkilökunnan ruokalaan syömään. Meillehän kuuluu siis ilmaiset ruokailut kolme kertaa päivässä henkilökunnan ruokalassa. Itse en ole vielä kertaakaan käynyt aamiaisella (koska nukun mieluummin viimeiseen asti), mutta lounaalla käyn aina ja yleensä myös illallisella, jos ehdin. Ruokana on erittäin usein jotain uppopaistettua, kuten kanaa tai mustekalarenkuloita. Lisäksi on aina keittoa, leipiä ja salaatti- ja jälkiruokapöydät.

Ruokatauon jälkeen palaan töihin. Meitä on aina kaksi ihmistä, joiden pääasiallinen tehtävä on kiertää uima-allasaluetta. Alue on iso, ja se on jaettu periaatteessa kahteen osaan: iso allasalue ja lasten alue, ja erikseen relax-alue. Tässä kohtaa neuvottelen toisen allastyöntekijän kanssa, kumpi ottaa kumman alueen vastuualueekseen. Yleensä itse valitsen ison allasalueen ja lasten alueen, koska siellä varmasti riittää hommaa, eikä tarvitse pyöritellä peukaloita. Päivä meneekin siinä mukavasti, kun pyörii allasta ympäri ja ottaa juoma- ja ruokatilauksia vastaan. Asiakkaat vinkkaavat minut luokseen, ja kertovat, mitä haluavat ottaa. Kirjaan tilaukset ylös, ja kysyn heiltä lisäksi huoneen numeron ja sukunimen. Välillä sukunimien kanssa on _pientä_ hankaluutta, kun kyseessä on esim. ranskalainen asiakas. Onneksi he ovat yleensä ystävällisiä ja tarjoutuvat itse kirjoittamaan nimen, jos omasta touhustani ei meinaa tullu mitään. Palatessani takaisin baarille, lyön tilaukset kassaan, ja tulostan kaksi kuittia: toisen asiakkaalle ja toisen (alkuperäisen) jätän niille varattuun laatikkoon. Lähes kaikki asiakkaat altaalla haluavat tilauksensa nimenomaan huonelaskulle, mutta jotkut haluavat maksaa myös käteisellä. Tällöin en tietenkään kysy huoneen numeroa ja nimeä. Lisäksi tehtäviini kuuluu kerätä tietenkin likaiset ja tyhjät astiat pois altaalta, ja viedä tiskiin. Jos on hiljaista, tehtäviini kuuluu myös tiskaaminen.

Meitä on kokonaisuudessaan päivällä töissä varmaankin noin kymmenen ihmistä, joista yksi on pääosin vastuussa juomien tekemisestä. Näin ollen jos otan juomatilauksia, heitän kuitin juomien tekijälle pöydälle jonoon, ja hän hoitaa minulle haluamani juomat. He myös mielellään opettavat minua tekemään juomia itse. Normaalisti kuitenkin yksinkertaisemmat tilaukset hoidan itse, mutta vaikeammissa joku auttaa. Ruokatilauksia ottaessani tulostaan ylimääräisen kuitin, jonka annan työntekijällemme, kuka sattuu sinä päivänä olemaan ruokavastaava. Hän toimittaa kuitin keittiöön, ja tuo valmiit annokset baarille. Lyötyäni ruokatilauksen kassaan, vien asiakkaalle servetin(t), välineet ja mahdolliset leivät, ketsupit ja majoneesit. Ruokien saapuessa vien ne heille.

Kerroin ylempänä, että uima-allasalueista vastaa aina kaksi ihmistä. Loput ovat vastuussa muistaakseni 40 pöydästä, jotka ovat baarin edustalla, joihin ihmiset saapuvat pääasiassa ruokailemaan. Jos joku pöydissä istuvista asiakkaista huikkaa minut luokseen, palvelen heitä kyllä, mutta tämä pöytiin tarjoilu ei varsinaisesti kuulu omiin tehtäviini.

Kiireisin aika altaalla on varmaankin klo 13 ja 16 välillä. Tämäkin riippuu tietysti siitä, millainen sää on. Täällä tarvitsee ehdottomasti paineensietokykyä, kun on monta tilausta samaan aikaan, ja pitää vielä muistaa, kelle ne pitää viedä. Suunnilleen neljän jälkeen alkaa hiljentyä, ja tämän jälkeen ruvetaan pikkuhiljaa tekemään loppuhommia, joita ovat viimeisen tunnin aikana esim. ruokalistojen keruu pois pöydistä ja tuolien pehmusteiden kantaminen kaappiin. Yleensä työpäiväni loppuukin vähän aiemmin kuin klo 19. Pomo tulee jossain vaiheessa länttäämään ison kasan kuitteja käteeni, ja pyytää viemään ne vastaanottoon. Siinä ovat siis kaikki päivän kuitit, jotka respan ihmiset sitten lajittelevat huoneittain.

Siinä onkin aika pitkälti kuvaus töistäni. Työ on perusidealtaan yksinkertaista, mutta erilaisten juomien ja ruokien kanssa pelailussa on oma vaikeutensa. Työ on mielestäni ihan mukavaa, mutta fyysisesti rankkaa. Harmi, kun en omista askelmittaria, sillä haluaisin kovasti tietää, kuinka monta kilometriä kävelen päivässä! Voisin tästä nopeasti arvioida, että varmaankin noin 100 000.

Täällä on mennyt mielestäni kivasti. Joka päivä oppii jotain uutta työstä, sekä pikkuhiljaa lisää espanjaa. Työkaveritkin ovat tosi mukavia. Onnistuin muutama päivä sitten kehittelemään itselleni kunnon kriisin, että miten voisin oppia puhumaan espanjaa paremmin, koska töissä ei varsinaisesti pitkiä keskusteluja ehdi käymään. Googlettelin erilaisia vaihtoehtoja, enkä oikein löytänyt mitään. Olin jo ihan surkeana, kunnes eilen minulle tultiin kertomaan, että tämän saman ketjun hotellissa Playa del Inglesissä (n. viiden kilometrin päässä) järjestetään espanjan opetusta nimenomaan ulkomailta saapuneille harjoittelijoille! Olen tästä erittäin iloinen, ja ensimmäinen tunti onkin jo maanantaina. Toivoisin, että espanjan kielen taitoni kehittyisi kovasti nyt täällä ollessa,

Tulipas tästä pitkä postaus... :-D Nostan hattua sille, kuka jaksaa lukea... PS. Anteeksi postausten kuvattomuus, lupaan parantaa tapani jatkossa!